TAPION
SULKA
[ Esittely] [ Toiminta ] [ TSanomat ] [ Kuvagalleria ] [ Linkit ]


Välineet

1/01 MAILAN VALINTA - MILLAINEN MAILA SOPISI MINULLE

7/00 AITO SULKAPALLO - ARVOKAS PELIVÄLINE

3/00 SUOLENPÄTKISTÄ JÄNNITYSTÄ ELÄMÄÄN


1/01 MAILAN VALINTA - MILLAINEN MAILA SOPISI MINULLE

Tällaisia ajatuksia pyörii monen aloittelevan sulkapalloiljan mielessä hänen hankkiessaan ensimmäistä mailaansa. TSanomat haastatteli alan asiantuntijoita ja heiltä tuli koko joukko hyviä neuvoja mailan hankintaan.

Lyhyt historia

Vaikka sulkapallomaila on säilyttänyt ulkonäkönsä vuosien mittaan, niin valmistusmateriaalit ovat kehittyneet huimasti. Vielä 50- ja 60-luvuilla pelattiin puisilla mailoilla. Mailan kahvaa peittävä grip oli nahkaa ja jänteet valmistettiin eläinten suolista. Suolijänteet venyivät, jos mailaa säilytettiin väärissä olosuhteissa esim. kosteassa tilassa. Nyt tälläiset mailat ovat antiikkia ja niistä saa maksaa enemmän kuin parhaista uusista mailoista.

70-luvulla puisten mailojen tilalle tulivat metalliset mailat, jotka valmistettiin alumiinista tai teräksestä. Vielä 80- luvun lopussa alan ammattilaiset vannoivat kevytmetallista valmistettujen mailojen nimeen, joissa varsi oli hiilikuitua. Kuntopelaajien alumiinimailat painoivat hiukan alle 115 grammaa. Hiilikuitumailat olivat vielä kalliita ja kestävyyskään ei ollut kaksinen.

Mutta kehitys kulki eteenpäin ja nykyään mailat valmistetaan hiilikuidusta, titaniumista jne. Kevyimmät mailat painavat n. 80 grammaa. Suolijänteet ovat menneisyyttä, sillä uudet synteettiset jänteet ovat huomattavasti kestävämpiä.

Mailan valinnasta

Nykyään mailat ovat kevyitä, mistä on apua tehtäessä nopeita lyöntejä. Useat sekanelinpeliä pelaavat naiset käyttävät kevyttä mailaa, koska siitä on etua verkolta alaspäin lyötäessä ja iskulyöntien palautuksissa. Myös junioripelaajan mailan pitäisi aina olla kevyt.

Eräät mailojen valmistajat tarjoavat ns. isometrisiä mailoja, joiden kehyksen muoto poikkeaa perinteisestä. Olennaisesti se ei vaikuta pelattavuuteen, mutta joissakin tapauksissa kehyksen suurempi pintaala voi pelastaa pokalyönniltä. Kehyksen pinta-alaa rajoittavat viralliset säännöt: kehys saa olla enintään 33 cm x 23 cm. Maila saa olla enintään 68 cm pitkä.

Junioripelaajan maila ei saa olla liian pitkä. Se ei saisi osua lattiaan seisottaessa suorana ja pidettäessä mailaa kädessä suoraan alaspäin. Aivan pienimmille junioreille valmistajat tarjoavat lyhyemmällä varrella varustettuja mailoja.

Jäykkävartinen maila sopii pelaajille, jotka pystyvät lyömään kovaa ja pelaavat aggressiivista peliä. Useasti tälläiset pelaajat käyttävät myös kärkipainoista mailaa saadakseen iskulyönteihin lisää voimaa. Jäykkävartinen ja kärkipainoinen maila ei sovi junioripelaajalle. Hyvä maila tarvitsee myös hyvät jänteet, koska niillä voidaan vaikuttaa paljon mailan peliominaisuuksiin. Kireämmät jänteet vaativat pelaajalta parempaa tekniikkaa. Mailan varren taivutusjäykkyys ja jänteiden kireys tulisi olla sopivassa suhteessa: mitä jäykempi maila, sitä kireämmät jänteet. Junioripelaajan mailan jänteet eivät saa olla liian kireällä.

Koska mailoihin on tarjolla rajoitettu määrä eri paksuisia kahvoja, kahvan paksuus täytyy sovittaa pelaajan käteen sopivalla gripillä. Kahva on sopivan paksuinen, kun kahvasta kiinni pidettäessä sormet ovat vähän irti kämmenpohjasta. Vielä kannattaa muistaa, että mailaa ei kannata ostaa huoltoasemalta tai halpahallista, vaan asiantuntevasta urheiluliikkeestä. Hintaluokassa 300- 400 markkaa on jo todella hyviä mailoja, joten rahaa jää myös hyviin pelitossuihin.

- Veli-Matti Heikkinen -

Apuna olivat:
Ilkka Hieta, Victor Finland Oy
Sylvi Jormanainen, Team Koutsit
Pekka Sipiläinen, Koutsi Oy

7/00 AITO SULKAPALLO - ARVOKAS PELIVÄLINE

Aito sulkainen pallo on niin vakituiselle harrastajalle kuin kilpapelaajallekin ainoa käyttökelpoinen vaihtoehto pelipalloksi. Muovipallo käyttäytyy pelitilanteessa niin ratkaisevasti eri tavalla, että se muuttaa pelin luonnetta. Pelaaja joutuisi vaihtamaan tekniikkaansa ja taktiikkaansa, mikäli hän siirtyisi käyttämään muovipalloja.

Pelaamisen kannalta muovipallon ainoa etu on se, että se on kestävämpi ja siten sen käyttäminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin sulkaisen pallon. Kaikki itse peliin liittyvät seikat puoltavat sen sijaan sulkaisen pallon käyttöä. On varmaa, että sulkaisen pallon tavoin käyttäytyvän muovipallon keksijän ei tarvitsisi paljon ponnistella markkinoinnin takia.

Pallon ominaisuudet

Mitä paremmaksi pelaaja tulee, sitä enem-män hän vaatii välineiltään. Hyvän pelaajan on tunnettava tarkalleen pallon käyttäytymi-nen eri tilanteissa. Siksi aina kilpailun alus-sa tarkastetaan jokaisen pelissä käytettävän pallon lentorata. Pallojen rikkoutumisen vuoksi pelissä joudutaan vaihtamaan useita uusia palloja, joilla kaikilla pitää olla samat ennakkoon testatut ominaisuudet ja lentorata. Aidon sulkaisen pallon erottaa muovipallosta lähinnä kolme tärkeätä seikkaa:

1. Pitkässä peruslyönnissä (clear) sulkainen pallo on lyötävissä takarajalta toiselle siten, että se putoaa vastustajan puolella lähes pystysuoraan alaspäin. Muovipallolla lentoradasta tulee laakea, joten sillä ei pystytä pakottamaan vastustajaa riittävän taakse. On lisäksi aivan eri asia lyödä palloa, joka tulee suoraan ylhäältä kuin matalalla lentävää palloa, jolloin päästään lyömään ns. vastapalloon.

2. Iskulyönnissä (smash) muovisella pallolla ei saa kunnon lyöntiä, joka lopettaisi pallon. Muovipallolla ei oikeastaan kannattaisi smashata juuri ollenkaan, vaan pelata tarkkaa sijoituspeliä. Muovipalloa käytettäessä peli kestää selvästi kauemmin juuri pallon tästä ominaisuudesta johtuen. Tosin enemmän pelattu muovipallo pehmenee niin, että se menee suppuun ja silloin se kulkee iskulyönnissä kovempaa. Hyvä pallohan ei saisi mennä suppuun iskulyönneissä.

3. Verkkopelissä on suuri ero muovisen ja sulkaisen pallon välillä. Verkko-dropissa hyvän pallon pitäisi kääntyä mahdollisimman nopeasti asentoon, jossa korkki on alaspäin. Vasta sen jälkeen pallon voi kunnolla palauttaa. Tässä suhteessa on eroja myös sulkaisten pallojen välillä. Kääntymisnopeus on helposti jokaisen testattavissa heittämällä palloa suoraan ylöspäin ja katsomalla kuinka nopeasti se kääntyy lakipisteensä jälkeen korkki alaspäin.

Pallon rakenne

Sulkapallossa on 16 sulkaa, jotka on kiinnitetty korkista valmistettuun nuppiin. Korkki on päällystetty ohuella valkoisella nahalla tai materiaalilla, jolla on vastaavat ominaisuudet. Pallon painoa voidaan säädellä sijoittamalla korkin sisäpuolelle ruuvi, joka tarvittaessa lisää pallon painoa. Jos pallo on liian painava, niin siihen voidaan porata pieni reikä keskelle korkkia. Kuitenkin reikä heikentää pallon kestävyyttä erityisesti kovissa iskulyönneissä.

Pallon laatua voidaan arvioida monella eri tavalla. Tärkein ulospäin näkyvä seikka on sulkien malli. Parhaan laatuluokan sulat ovat symmetrisiä. Halvemmissa palloissa sulka on epäsymmetrinen ja alimman laatu-luokan palloissa toisesta reunasta suora. Pallojen laatua voidaan arvioida myös tarkastelemalla työn jälkeä. Sidelankojen kiinnityksen sulkiin pitää olla tukeva ja liimauksen tasainen joka puolelta. Värillinen sidenauha korkissa on oltava huolellisesti kiinnitetty, koska sillä on merkitystä korkin kestävyyteen. Nauhan väri ei kerro pallon nopeudesta siten kuin muovipallojen värikoodi.

Valmistus

Suurin osa palloista tehdään Taiwanissa ja Kiinassa. Taiwanilaiset pallot on tehty pää-asiassa ankansulista ja kiinalaiset hanhensulista. Hanhensulka on rakenteeltaan hieman hennompi ja sulkainen osa on hieman lyhyempi kuin ankansulassa. Riippumatta siitä kummasta sulkalajista pallo tehdään, se valmistetaan pääosin käsityönä. Seuraavassa esimerkki sulkapallojen valmistusprosessin etenemisestä:

1. Sulat kuljetetaan tehtaalle kuorma-autoilla. Yhdestä linnusta voidaan käyttää pallojen valmistukseen ainoastaan kuusi sulkaa. Joihinkin huippupalloihin kelpuutetaan vain yksi sulka linnun vasemmalta puolelta. Näin ollen yhden pallon valmistamiseen tarvitaan jopa 16 linnun sulat. A-luokan palloon kelpuutetaan linnun kummastakin siivestä yksi sulka.

2. Kun sulat on kerätty, niin ne siirretään isokokoiselle pöydälle, jossa suoritetaan lopullinen valinta ja sulat jaetaan kolmeen laatuluokkaan: A-, B- ja C-luokka.

3. Valikoidut sulat kiinnitetään korkkiin ja sulkien tukilanka ommellaan paikoilleen käsin virkkuukoukkua muistuttavalla puikolla.

4. Tukilankojen liimaaminen suoritetaan liimauskoneessa, joka suojaa sulat. Jalalla painettavaa liima-annostelijan kytkintä poljettaessa liimaa tulee tarvittava määrä lankoihin. Normaalisti liimasuihkun kesto on 0,7 sekuntia. Jos halutaan muuttaa pallon nopeusluokkaa yhtä pykälää nopeammaksi, nostetaan liimausaikaa 1,1 sekuntiin. Liimauksen jälkeen palloja kuivatetaan kuukauden ajan, ennen kuin ne pakataan lopullisesti.

6. Pallojen kuivuttua ne ensin testataan. Testauskin tapahtuu täysin manuaalisesti. Koelyöjä, joka usein on tehtaan omistaja, tarkistaa jokaisen pallon ennen pakkaukseen sijoittamista. Jos pallo on liian hidas, siihen lisätään ruuvi, ja jos se on liian nopea, saatetaan korkkiin porata pieni kevennysreikä.

7. Pallot pakataan putkiloihin nopeus- ja painoluokan mukaan. Nopeusmerkintöinä käytetään lukuja 77, 78 tai 79, mikä on vanha englantilainen tapa ilmaista nopeusluokka. Merkintänä on käytössä myös luvut 48, 49 ja 50, jolloin ne tarkoittavat pallon painoa (4,8 / 4,9 / 5,0 g). Pallon tuotantoprosessi on aikaa vievä, koska kaikki vaiheet tehdään käsin. Yksi ihminen pystyy valmistamaan viikossa 100 tusinaa palloa. Silloin tosin vaaditaan jo pitkälle kehittynyttä ammattitaitoa ja sorminäppäryyttä.

Säilytys ja käsittely

Kalliiden pallojen säilytykseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Tärkeintä on pyrkiä säilyttämään pallojen kosteus tasaisena. Jos ne kuivuvat, niitä ei pystytä saattamaan täysin alkuperäiseen kuntoon. Parhaiten pallot säilyvät kosteassa huoneenlämpöisessä tilassa. Esimerkiksi kylpyhuone on hyvä säilytystila, mikäli se on sopivan kosteana. [toim. huom: sulkaisten pallojen pakastamista ei suositella] Myös pelisalin lämpötilalla on merkitystä paitsi pallon lentonopeuteen myös sen kestävyyteen. Pallon ominaisuuksien säilyttämiseksi kosteus on siis välttämätöntä. Kosteus toisaalta aiheuttaa ajan mittaan homehtumista, joten liian kauan palloja ei pidä säilyttää. Käytännössä tämä raja on yli vuosi, joten se ei normaalisti tule vastaan kenellekään. Pallojahan kuluu sentään vuoden mittaan melkoisesti, eikä niitä kannata hankkia kerralla ylisuuria määriä. Pallojen kuivuuden voi testata räpsäyttämällä sulkia. Ääni kertoo selvästi, onko pallo vielä tuore ja notkea, vai onko se päässyt kuivumaan. Kuivaa palloa voi parantaa kastelemalla sitä vaikkapa kukkasumuttimella. Joskus kilpailuissa näkee pelaajan nuolaisevan sulkia!

Lähde: Peggy von Hertzenin kirjoittama artikkeli Tapion Sulan julkaisemassa sulkapallokäsikirjassa v.1988.


3/00 SUOLENPÄTKISTÄ JÄNNITYSTÄ ELÄMÄÄN

Vaikka joskus monen pokalyönnin jälkeen tuntuu siltä, ettei sulkapallomailassa jänteitä tarvittaisikaan, on silti hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään jänteisiin ja jänteytykseen liittyviä asioita.

Sulkapallomailan jänteet vaihdetaan yleensä, kun ne alkavat olla löysät tai kuluneet, tai kun jokin jänteistä katkeaa. Yksittäisen katkenneen jänteen voi korjata harrastelijan mailaan noin kolme kertaa, minkä jälkeen kannattaa vaihtaa kokonaan uusi jänteytys. Kilpapelaajille vaihdetaan yleensä aina kaikki jänteet kerralla, jotta kimmoisuus ja muut peliominaisuudet pysyisivät hyvinä.

Jänteytykseen eivät riitä ihan kotikonstit eivätkä tavalliset työkalut, vaan siihen tarvitaan ihan oma laitteensa. Muuten jänteitä ei millään saa tarpeeksi kireälle. Useimpien sulkapallohallien yhteydessä toimii harrastelijoita varten jänteytyspalvelu, mutta kannattaa kysäistä vinkkejä myös valmennusryhmien ohjaajilta ja muilta tapionsulkalaisilta. Monet kilpapelaajat tuhoavat jänteitä siihen tahtiin, että he ovat hankkineet jänteytyslaitteen kotiinsa tai käyttävät tuttua luottojänteyttäjää, joka tietää täsmälleen, millaisen jänteytyksen kukin haluaa.

Vaikka harrastelija harvemmin pääsee vaikuttamaan siihen, millaisen jännelangan tai kireyden jänteytyspalvelu valitsee, on kuitenkin hyvä tietää jotain perusasioita jänteistä.

Minkälaista jännelankaa?

Aikoinaan sulkapallomailojen jänteet tehtiin eläinten suolista. Synteettisiä nylon-jänteitä ryhdyttiin valmistamaan 1970-luvulla. Yksi tunnetuimmista valmistajista on amerikkalainen Ashaway, joka aloitti toimintansa yli 175 vuotta sitten kalastussiimojen valmistuksella. Markkinoilla on kestävyydeltään ja peliominaisuuksiltaan erilaisia jännetyyppejä, jotka soveltuvat erilaisille pelaajille.

Valikoi jänne sen perusteella, miten paljon pelaat, miten usein jänne hajoaa ja miten paljon rahaa haluat satsata. Jos pelaat harvemmin ja olet huomannut jänteen hajoavan helposti reunalta, kannattaa siirtyä kestävämpiin jänteisiin ja vähän löysempään kiristykseen. Jos jänne hajoaa harvemmin, kannattaa kokeilla ohuempaa jännettä, sen kimmoisuusominaisuudet ovat paremmat. Verkkopelissä ja leikatuissa lyönneissä tarvitaan jänteissä myös kitkaa. Jotkut kilpapelaajat käyttävät mailojensa pysty- ja vaakajänteissä erilaista jännelankaa saadakseen parhaat mahdolliset kestävyys- ja peliominaisuudet.

Kuinka kireälle?

Jänteen kireys mitataan kiloina (kg). Sopiva kireys riippuu siitä, millaisen jänteen valitset. Ohuempiin jänteisiin viritetään muutamaa kiloa alhaisempi kireys kuin paksuihin, koska ohuempi jänne tiukkenee itsestään. Jos sinulla on useita mailoja, laita johonkin erilainen jänteytys, niin voit kokeilla, mikä soveltuu parhaiten sinulle. Yleensä harrastelijoille suositellaan muutamaa kiloa alhaisempaa jänteytystä (6-9 kg) kuin huippupelaajille, joiden jänteiden kireys on luokkaa 10-11 kg, mutta jollakulla se voi olla jopa 16 kg. Naisilla ja nuorilla menee vähäisempien voimien vuoksi harvemmin jänteet poikki ja yleensä heillä on mailoissaan löysemmät jänteet kuin miehillä.

Jänteen kestävyyteen vaikuttaa myös mailan kehällä olevien pienten jänneholkkien kunto. Rikkoutuneet holkit pitäisi aina uusia jänteyttämisen yhteydessä.

Tämän jutun on kirjoittanut Anna Laine käyttäen lähdemateriaalina monen huippupelaajan suosiman jänteyttäjän, Jerry Hellströmin, artikkeleita.


Takaisin ... Pääsivulle Päivitetty: 9.3.01